Kylläpäs sitä kuukaudessa vähän kaikenlaista ehditään.
Edetäänpä sitten ihan ajankulun mukaan ja aloitetaan syyskuun lopusta, kun Paimiosta Savon saloille matkannut Sanna käväisi meitä viihdyttämässä ja vietti yönkin tässä. Törkeästi hyväksikäytin Sannaa ja houkuttelin 22.9. mölliageihin kyydittäjäksi ja kuvaamaan. Törkeästi vielä juoksutin Saijaa ja otin Harun kokeiluun, aikalailla hetken mielijohteesta :D
Noh, lauantaina sitten startattiin Lempäälään koiralauman (5kpl: Severi, Hippa, Eemeli, Haru ja Oili) kanssa. Ja koska en halunnut olla ihan sikamaisen törkeä, niin juoksutin kaikki vain mölliradalla että Sannan matkanteko ei ihan hirveän myöhään menisi.
Kuitenkin.
Eemeli pääsi ensimmäisenä radalle, jota ei kieltämättä vaikeudella oltu pilattu. Eipä sillä, perää pidettiin koko lössin kanssa :D Kuitenkin. Eemeli teki nätin nollaradan ja pysyi ajan sisälläkin (tosin aikaa oli annettu rutkasti, joten sen puoleen ei voi hirveästi kehuskella :D). Ihan sijoituksille ei taidettu kuitenkaan yltää, mutta kyllä nää Eemelin nollat on aina kivoja :)
Haru oli maxityyppien ekana ja pirulainen varasti lähdössä! Hyppäsi kyllä ensimmäisen esteen ja oli menossa toiselle ihan oikein, mutta enpä minä olisi ehtinyt enää siinä mukaan. Eipä sillä että sen koiran matkassa muutenkaan pysyisi :D Tuloslapun annoin Saijalle mukaan enkä tainnut kirjata tulosta mihinkään, mutta muistikuvien mukaan lapussa oli nolla, vaikka tuomari näyttää selkeästi hylkyä :P Eipä siinä, Haru teki hiiiienosti kun saatiin lähtö kasaan (ainakin melkein) :)
Severillä oli "hieman" vauhti päällä, ratavirheitä tuli 10 (kielsi pituudella ja sitten rämisteli sen läpi). Rata kokonaisuudessaan meni tosi hienosti ja tyytyväinen olen :)
Hippa oli joukon viimeisenä ja yllättäen siellä ne putkiongelmat ilmeni taas vaihteeksi. Putkia kun oli 5, joten en sinällään hirveästi ihmetellytkään. Viimeisen kohdalla kyllä alkoi jo usko loppumaan.. :D Virheitä 25 (taisi tulla 4 x kielto putkelta ja pituuden rämistely), mutta putkia lukuunottamatta koira kyllä ohjautui varsin mukavasti :) Varsinkin Hipaksi.
Videoita mölleistä voi katsoa
täältä.
Sunnuntaina otettiin siskon ja Saijan kanssa suunnaksi Hämeenkyrö ja Hippalooppi pääsi luonnetestiin. Hipan tuomaroi samat tuomarit kuin Severin, eli Katri Leikola ja Marco Vuorisalo.
Hippa keräsi seuraavanlaiset pisteet:
toimintakyky -1 (pieni)
terävyys +1 (pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
puolustushalu -1 (haluton)
taisteluhalu -1 (pieni)
hermorakenne +1 (hieman rauhaton)
temperamentti +3 (vilkas)
kovuus +1 (hieman pehmeä)
luoksepäästävyys +2b (luoksepäästävä, hieman pidättyväinen)
laukauspelottomuus ++ (laukauskokematon)
loppupisteet +93
Videon voi katsoa
täältä.
Loppukommentit puuttuvat, joten niistä yleinen katsaus..
-suoriutui kaikesta
-pimeä huone vaikein
koska hyökkääjä oli siellä
-ei superrohkea, tulee kyllä minun kanssa, mutta omien ratkaisujen teko vaikeaa
-seinässä ollessa sitä mieltä että "piiskaa sitte jos on pakko"
-puolustushalu: on sitä mieltä että matte hoitaa, vetäytyy taakse
-taisteluhalu: ei leikkinyt, kepin otti kyllä suuhun, muista leluista ei välittänyt
-hermot: vähän kuormittuu ja piippaa, mutta ei pahasti
-temperamentti: vauhdikas, reagoi kaikkeen oikea-aikaisesti
-kovuus: kyllä muistaa, mutta ei pahasti
-luoksepäästävyys: varsinkin puolustushyökkäyksen jälkeen ei halua olla
hyökkääjän kaveria, on kauempana ja saa "semmosia hepulikohtauksia,
että en mene, kauhee akka" ja muistaa vielä pimeässäkin
Sitten niitä omia mietintöjä..
Hippa oli kyllä ihan pihalla koko testin ajan. Se on kyllä muutenkin tuommonen tyyppi, että menee eteenpäin sen enempiä ajattelematta, joten se sitten näkyikin testissä. Selkeätä kuormittumista en itse huomannut oikeastaan ollenkaan.
Leikkiminen leluilla ei kiinnostanut ja keppikin oli vähän outo. Normaalistihan kyllä Hippa kepeistä tykkää, vähintäänkin kannella. Omaa lelua ei ollut matkassa, joten se siitä sitten. Tuskin se omallakaan olisi alkanut leikkimään oudossa paikassa, kun ei ole mikään maailman innokkain leikkijä muutenkaan.
Kelkalla yllätti se, kuinka pitkään Hipalla meni tulla siihen kelkalle haistelemaan. Olisin odottanut että Hippa tulee kohtuullisen nopeasti edes lähelle. Aika paljon taisi vaikuttaa se, että minä olin niin passiivisena. Ehkä.
Pimeässä huoneessa oli itserakennettu "seinä"/este, joka koiran piti kiertää, mikä pidätteli Hippaa aikalailla. Tuomarit sitten tulkitsivat haluttomuuden sen seinän kiertämiseen siten, että ensimmäisen uhkan uhkaaja oli koirasta niin epämiellyttävä ettei halunnut sen takia lähteä tutkimaan. Koiran tuntien kyllä taivun kannalle, että vaikka se uhkaajan paikallaolo mahdollisesti vaikutti, niin tää otus ei vaan yksinkertaisesti älynnyt että sen seinän voi kiertää.
Ampumisessa Hippa hyppäsi minua vasten, mutta en ole täysin varma oliko se reagointia ampumiseen vai yleiseen tylsistymiseen. Ilmeisesti siitä johtuen sitten mentiin sinne laukauskokemattomuuden puolella. Normielämässähän Hippa ei välitä tuon taivaallista esim. ukkosesta tai ilotulitteista.
Luoksepäästävyys tipahti ilmeisesti siitä, koska Hippa ei ihan heti palautunut uhkaajien uhkailuista. Yllättävää oli että Hippa ei alkututustumisessa hypännyt tuomaria vasten tai muutenkaan tervehtinyt samalla tavalla hölmöilemällä niinkuin aikalailla kaikkia tervehtii.
Kuitenkin pisteet ja loppupalaute oli kyllä sinällään ihan Hipan näköinen. Ehkä olisi pitänyt vielä vuosi tai kaksi odottaa testausta, mutta onpahan nyt käyty.
Sinällään jännä, miten Severin testi kertoo Severistä aika kattavasti kaiken, mutta Hipan testi on minun mielestä semmonen pintapuolinen raapaisu.
Lokakuun alusta toteutui sitten yksi asia mitä olen pitkään haaveillut toteutuvaksi - sain auton. Ei se mikään fiini peli ole, mutta toivon mukaan jaksaa ainakin hetken kuljettaa meitä paikasta A paikkaan B.
Uuden ajopelin kunniaksi sitten kurvattiin Severin ja Hipan kanssa 3.10. mätsäriin Hakametsälle. Mulla oli ajatus puunata Hippa oikein hienoksi, mutta kun sain koiran pestyä ja osittain kuivattua, niin totesin että screw this ja otin trimmikoneen esiin. Lopputulos näyttää tältä...
Ja itseasiassa tuo näyttää mun mielestä paremmalta kuin se mitä ajattelin. En ajellut päätä, korvia, häntää ja jalkoja kaljuksi, koska mulla on edelleen haave kasvattaa Hipalle näyttelypituinen moderni ensi vuoden aikana.
Hippa pyörähti kehässä ensiksi schapendoesin parina ja sai sinisen nauhan. Sinisten kehässä sijoitusta ei tullut. Ei mikään yllätys, jostain syystä Hippa ei vaan menesty mätsäreissä vaikka onkin maailman kaunein ja ihanin puudelineiti <3
Severi olikin heti seuraavassa parissa kun oltiin ilmoittautumassa sen verta myöhään eikä isoja aikuisia sitten tullutkaan meidän jälkeen vissiin kuin yksi tai kaksi. Kuitenkin, parina oli... en yhtään muista minkä rotuinen koira... mutta punaisen nauhan Seppe sai :) Punaisten kehässä sitten meidät kutsuttiin neljän viimeisen joukkoon ja huhheijaa, ykköseksi asti nousi pikku-Seppe.
BIS-kehää odotellessa sitten ehdittiin vähän moikata pennuissa ollutta söpöä parkkipentua, joka sitten kotona tehdyn salapoliisityön perusteella paljastui velipuolen pennun pennuksi! Vähän kyllä edelleen harmittaa etten hoksannut siinä paikan päällä kyylätä netistä :P
BIS-kehässä Severi pärjäsi hienosti ja oli BIS2! Hirveä määrä saatiin palkintoja ja pari pokaalia lisää pölyttymään! Jee!
Pienehkö palkintokasa kotiintuomisina :)
6.10. hamusin Harun taas lainaan ja kurvailin Hervantaan mölliaksoihin. Tällä kertaa Hippa ja Severi meni mölliluokat, Eemeli, Haru ja Severi kilpailevien luokan.
Hippa starttasi ensimmäisenä ja neidillä oli ihan superhyvä meininki! AV 5,85 RV 10 ja sijoitus 3/4 :) Ainakin yksi vitonen tuli putkelta, mutta tällä kertaa ei ollut niin isoa putkiongelmaa kuin viime mölleissä! Ja kivaa oli, kyllä siitä vielä agikoira tulee!
Severillä oli ihan omituinen päivä, rimoja aliteltiin ja muutenkin possuiltiin. Mölliradalla AV 36,10 (kyllä..) RV 65. Kilpailevien radalla Severin pakka hajosi sitten ihan kokonaan, enkä saanut sitä toimimaan kunnolla joten jätettiin rata sitten kesken.
Haru oli ihan superhieno, vaikka 2x5 kontakteilta ja lopulta hylky kun ohjasin huonosti. Hassu vaan on niin mahtava <3 (Suunnittelen jo miten saan sen ryöstettyä itselleni!)
Eemeli kruunasi päivän jättämällä aivot kotiin. Renkaalla taas ihmeteltiin ja tehtiin lentokeinu (onneksi se keinu ehti laskeutua jonkun verran..) ja koko homma päättyi siihen, että tyyppi jäi merkkaamaan kesken keppien..
Harvoin olen päässyt tätä sanomaan, mutta Hippa oli päivän paras!
7.10. sitten oli Severin special day ja suunnattiin Nokialle rally-tokoilemaan. Pienet kisat oli, osallistujia oli omissa luokissa alle 10 molemmissa. Ykkösradalla onnistuttiin keräämään 77 pistettä (vaikka ohjaaja törttöili mm. astumalla koiransa varpaille...), mikä oikeutti luokkanousuun ja Severi sai samalla myös ensimmäisen koulutustunnuksensa :) Niin juu, ja Severi oli myös tuomarin suosikki :)
Avoimen luokan rata oli kiva, mutta houkutus-tehtävän lelu oli vissiin Seppelle vähän liikaa ja se sitten pyöri mielessä viimeisillä tehtävillä. Viimeiset käännökset meni aikalailla päin honkia ja maaliin päästyä Severi ponkaisi vauhdilla kohti lelua! Onneksi tuli takaisin kutsulla.. :D Hölömö otus. Jos jotain positiivista tuosta radasta, niin hypyllä ei karannut tai innostunut liikaa :D Kuitenkin saatiin vielä se hyväksyttyyn tulokseen vaadittavat 70 pistettä ja sillä päästiin kolmossijalle palkinnoilla :)
Ja Eemelihän on päässyt osaan mukavuuksista mukaan, koska siskon nartut ovat juosseet vuoronperään. Nyt on kuulemma Huldan juoksu aikalailla lopuillaan, joten Meemetti pääsee takaisin kotiin omien tyttöjen luokse ja vahtimaan Omaa Pihaansa.
Seuraavat ohjelmat meillä on Severin kanssa tämän viikon lauantaina tokokoe Ylöjärvellä ja ensi viikonlopun vietto lappalaisten syyspäivillä, jonne mennään tokoilemaan ja näyttelykehään. Jännää!
Ja Saija houkutteli tokoilemaan marraskuullakin, katsotaan nyt... :))
